Luovutetun alueen seurakuntien sankarihautausmaiden muistomerkit ovat viiden viimeisen vuoden aikana joutuneet valitettavan ilkivallan ja muutosten kohteiksi. Itse hautausmaihin ei tiettävästi ole kuitenkaan kajottu. Muutos aiempaan lähes kolmen vuosikymmenen mittaiseen hyvän yhteistyön aikaan on merkittävä ja kuvastaa tällä hetkellä Suomen ja Venäjän välisten suhteiden muutenkin ongelmallista tilaa.
Hautausmailla tapahtuneet vahingonteot ovat tulleet tietoon lähinnä venäläisillä media-alustoilla julkaistuista uutisista. Venäjän viranomaiset eivät ole oma-aloitteisesti ennalta ilmoittaneet toimenpiteistä, joita hautapaikkoihin on kohdistettu. Oletettavaa onkin, että useimmissa tapauksissa tekijöinä ovat viranomaisten linjauksia seuraavat yksittäiset tahot.
Vahingonteot alkoivat 2020, kun Koiviston sankarihautausmaan uudet muistomerkit töhrittiin maalilla. Tämän jälkeen Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen tietoon on tullut kahdeksan sankarihautausmaata, joihin on kohdistettu toimenpiteitä, joko poistamalla muistomerkki kokonaan (Koivisto 2022, Kirvu 2023 ja Käkisalmi 2023), poistamalla muistomerkkien muistolaattoja (Kanneljärvi, Lumivaara, Äyräpää 2024 ja Räisälä 2025) tai peittämällä muistomerkkien tekstejä (Kirvu 2023 ja Sortavala 2025). Näiden lisäksi tänä vuonna poistettiin paikaltaan Antrean kirkon muistomerkki.
Kaikista tapauksista on valitettu ja tehty selvityspyynnöt. Perusvastauksena on ollut, että muistomerkit on 1990-luvulla pystytetty valtiosopimuksen vastaisesti vain paikallisesti sopimalla. Venäläinen osapuoli on myös muistuttanut, että valtiosopimusta toteutettaessa otetaan huomioon asianomaisen maan lainsäädännön erityispiirteet sekä kansalliset, uskonnolliset ja muut perinteet. Muistomerkeissä usein käytetty vapaudenristi tulkitaan lailla kielletyksi natsisymboliksi. Samoin ilmaisut isänmaan puolustajista tai sankarivainajista ovat johtaneet tekstien poistamiseen tai peittämiseen.
Karjalan tasavallan hallinnon äskettäinen päätös muuttaa Hiitolan, Impilahden, Jaakkiman, Lumivaaran, Soanlahden ja Suistamon sankarihautausmaiden asemaa suojeltuina kohteina ei vielä sisällä konkreettisia hautapaikkoihin kohdistuvia toimia, mutta antaa siihen mahdollisuuden. Hallinnon päätöstä on perusteltu sillä, että suomalaiset sotilashautausmaat eivät ole sellaista Venäjän federaation kansojen kulttuuriperinnettä, jota säädösten perusteella tulisi suojella.
Yhdistys on ilmoittanut kaikista tietoonsa tulleista tapauksista Ulkoministeriöön, joka puolestaan käyttää omia vaikutusmahdollisuuksiaan tilanteen korjaamiseksi ja 1992 valtiosopimuksen periaatteiden noudattamiseksi. Käytännön toimien osalta ministeriö katsoo, että asiat tulee ensisijaisesti käsitellä Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen ja sen yhteistyöosapuolen Vojennye Memorialyn kesken.
Venäjän lainsäädäntöön ja hallinnollisiin päätöksiin emme voi suoraan vaikuttaa. Olemme kuitenkin johdonmukaisesti pyytänyt kaikista tietoomme tulleista tapauksista selvitystä ja korostaneet, että vuoden 1992 valtiosopimuksen periaatteet sankarihautausmaiden suojelemisesta ovat voimassa ja niitä tulisi jatkuvasti noudattaa. Olemme myös muistuttaneet venäläistä osapuoltamme siitä, että yksipuoliset hautapaikkoihin kohdistuvat toimet eivät edistä valtiosopimuksen rakentavan vastavuoroisuuden toteutumista.
Työ kaatuneiden omaisille ja pitäjäyhteisöille tärkeiden sankarihautausmaiden suojelemiseksi jatkuu.
