Sankarihautajaiset Lappeenrannassa 2010

Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys järjesti 16.5.2010 Lappeenrannan seurakuntayhtymän ja Maasotakoulun tuella Venäjän alueella suoritetuissa kenttäetsinnöissä löydettyjen suomalaisten sotilaiden juhlalliset sankarihautajaiset Lappeenrannassa, jossa 40 talvi- ja jatkosodissa menehtynyttä sankarivainajaa siunattiin Lappeen Marian kirkon vieressä olevalle sankarihautausmaalle. Kaikki toiset olivat tunnistamattomia, paitsi yksi. Hän oli Jaakkimassa vuonna 1908 syntynyt Simo Johannes Hanski, joka kaatui Summassa 13. päivänä helmikuuta 1940, 31 vuoden ikäisenä.

Ennen vainajien hautaan siunaamista pidettiin hautausjumalanpalvelus Lappeenrannan seurakuntayhtymän Lappeen seurakunnan kesäkuussa 1794 vihityssä Marian kirkossa. Sama kirkko oli tapahtumapaikkana, kun talvisodan jälkeen 19.5.1940 pidettiin Lappeenrannassa ensimmäinen valtakunnallinen sotavainajien surujuhla.

Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen saarnasi. Liturgina toimi Lappeen seurakunnan kirkkoherra Mika Lehtola ja kanttorina Marjo-Riitta Lehtonen.Etelä-Karjalan partiolaiset keräsivät kolehdin Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen ja seurakunnan nuorisotyön hyväksi.Jumalanpalveluksen yhteydessä esiintyi kolme kuoroa: Lappeenrannan seudun Veteraanikuoro, Kaukaan Laulumiehet ja Karjalan Laulu-Veikot.Jumalanpalvelus oli ehtoollisjumalanpalvelus. Kirkkosali oli ääriään myöten täynnä väkeä.

Piispa Häkkisen saarna

Saarnansa alussa piispa Häkkinen kertoi Lappeenrannassa 70 vuotta pidetystä sankarihautajaistilaisuudesta: "Toukokuun kolmantena sunnuntaina (19.5.1940) seitsemänkymmentä vuotta sitten Lappeenrannassa vietettiin kaatuneitten muistopäivänä sankarihautajaisia. Juhlapäivän ohjelmassa oli kello yhdeksän kenttähartaus lentokentällä, kello kymmenen jumalanpalvelukset Lappeen ja Lappeenrannan kirkoissa sekä ortodoksisessa kirkossa. Niiden jälkeen iltapäivällä kello 13.30 toimitettiin kenttähautaus Lappeen seurakunnan vanhalla hautausmaalla. Illalla vietettiin vainajien muistojuhlaa maneesissa. Sankarihautajaisissa siunattiin 487 vainajaa. Paikalle oli kutsuttu noin tuhat omaista ja kutsuvierasta. Yhteensä saattoväkeä oli kymmenisen tuhatta."

Piispa puhui uskosta Jumalaan: "Kansamme ei olisi selvinnyt sotavuosista ilman uskoa Jumalaan. Erityisesti sitä tarvittiin silloin, kun rintamalta tuli viesti läheisen ihmisen, puolison, isän tai pojan kuolemasta. Kaatuneen vainajan kohdalla sota oli jo ohi. Mutta sotalesken ja -orvon elämässä sodan seuraukset ovat vaikuttaneet vuosikymmenien ajan. Kaatuneitten omaiset ovat kantaneet menetyksen taakkaa läpi elämän. Kymmenettuhannet sankarihaudat eri puolella maatamme ovat siitä näkyvänä merkkinä. Surun ja ikävän haavat sotaleskien ja sotaorpojen sydämissä muistuttavat sodan vuosista ja menetyksistä. Jokaisen vanhemman suomalaisen mielenpohjalla on muisto sodan aikaisesta ja sen jälkeisestä ahdistuksesta, epätietoisuudesta ja pelosta. Usko oli noissa tilanteissa koetteella. Suurimpien menetysten ja ahdistusten keskellä se saattoi sortuakin. Mutta silloinkin puolustaja, Pyhä Henki, auttoi ja kantoi, vaikkei itse jaksanut. Päivä kerrallaan selvittiin eteenpäin, aina tähän päivään saakka."

Saarnan lopussa piispa Häkkinen kohdisti sanan täpötäydelle kirkkoväelle: "Hyvät kirkkovieraat. Tänään kaatuneitten muistopäivänä me ajattelemme niitä, joiden elämä päättyi sodassa. Voimme kiitollisina nähdä, että heidän uhrinsa on antanut meille vapaan isänmaan. Me saamme täällä vapaassa maassa kokoontua yhteiseen jumalanpalvelukseen rukoilemaan ja kiittämään sekä pyytämään itsellemme ja läheisillemme, isänmaallemme ja koko ihmiskunnalle Jumalan siunausta.

Jeesuksen testamentti avaa meille tänään rohkaisevan näköalan tulevaisuuteen. Hänen seuraajansa eivät ole vaikeimmassakaan tilanteessa yksin, vaan heillä on auttaja, puolustaja, Pyhä Henki. Samalla Jeesuksen testamentti antaa meille tehtävän olla hänen todistajansa. Se merkitsee elämistä Jumalaan uskoen ja lähimmäistä rakastaen."

Sankarivainajien siunaaminen hautausmaalla

Jumalanpalveluksen jälkeen saattoväki kokoontui kirkon ulkopuolella saattokulkueeksi. Sen kärjessä oli sotilaskunniavartio ja kielekkeinen valtiolippu, sotiemme veteraani- ja maanpuolustusjärjestöjen lippulinna, papisto. Papiston jälkeen seurasi muu saattoväki. Kun saattokulkue saapui sankarihautausmaalle, oli siellä vastassa runsaslukuinen yleisö. Kutsuvieraiden joukossa oli lappeenrantalainen Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt.

Kenttäpiispa Hannu Niskanen johti siunaustoimituksen. Neljä sotilaspappia ja kolme siviilipappia avusti vainajien siunaamisessa. Hautaustilaisuuden musiikista vastasi Ratsuväen perinnesoittokunta ja kuoro.

Kenttäpiispa Niskanen toimitti siunaamisen ja sen yhteydessä hän siunauspuheessaan puhui mm. lunastajasta ja yhteenkuuluvuuden merkityksestä: "Tänä vuonna on maassamme muistettu monin tavoin talvisotamme tapahtumia. Tasan 70 vuotta sitten tällä paikalla siunattiin haudan lepoon suuri määrä tuon sodan sankarivainajia. Myös silloin puhuttiin lunastajasta, joka sanoo viimeisen sanan, Vapahtajasta, joka on voittanut kuoleman vallan ja avannut meille taivaan. Siunauspuheessaan sotarovasti, sittemmin kenttäpiispa Johannes Björklund totesi myös näin: Kun tulemme sankarihautojen äärelle, tunnemme yhteenkuuluvuutta ja saamme uutta innostusta uhrautuvaan rakkaudenpalveluun lähimmäisten ja koko kansan hyväksi", kenttäpiispa Niskanen siteerasi talvisodassa toiminutta sotarovasti Björklundia.

Kenttäpiispan siunauspuheen jälkeen pieniin, valkoisiin arkkuihin sijoitetut vainajat siunattiin. Kadetit kantoivat arkut hautaan, ja viimeisen laskun jälkeen yhteisen veljeshaudan päälle asetettiin havunoksin koristeltu kansi. Soittokunta soitti Porilaisten marssia ja kunniaosasto ampui soiton aikana kunnialaukaukset. Yhdistetyn kuoron esitettyä Heikki Klemetin Oi kallis Suomenmaa, puolustusministeri Jyri Häkämies siirtyi haudan ääreen ja piti muistopuheen.

Ministeri Häkämies puhui uhrivalmiudesta ja uhrautuvaisuudesta: "Viettäessämme tänään kaatuneitten muistopäivää haluamme muistaa kaikkia sodissamme menehtyneitä. Suurin osa heistä oli nuoria, joilla oli koko elämä edessään. Isänmaan edun niin vaatiessa he olivat kuitenkin valmiit antamaan kaikkensa. Sama uhrautuvuus näkyy koko veteraanisukupolvessa, kun he sotiemme jälkeen rakensivat isänmaamme sellaiseksi hyvinvointivaltioksi kuin se tänä päivänä on."

Myöhemmin puheessaan ministeri kohdisti sanansa haudattuihin sotavainajiin: "Olemme tänään saattamassa kotimaan haudan lepoon 40 suomalaista sankarivainajaa. Tämä sankarihautaus on järjestyksessään kolmastoista vuodesta 1993. Kaikkiaan 1 100 sankarivainajaa on tuotu ja haudattu kotimaan sankarihautoihin vajaan 20 vuoden aikana.

Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys on tehnyt merkittävää työtä kadonneiden sankarivainajien löytämiseksi ja tuomiseksi kotimaahan. Toinen merkittävä työ on ollut rajantakaisten sankarihautojen kunnostus ja Karjalaan jääneiden sotavainajien muiston vaaliminen. Tästä osoituksena on Äiti Karjala patsas sankarihautausmaan välittömässä läheisyydessä."

Puolustusministeri Häkämies päätti puheensa sanoihin: "Sankarihautajaisissa maksamme tänään kunniavelkaa niille, jotka antoivat kaikkensa. Tämä on meille kunniatehtävä. Kaveria ei edelleenkään jätetä."

Muistopuheen jälkeen puolustusministeri laski haudalle, kahden juhlapukuisen kadetin kantaman, valtioneuvoston seppeleen. Ministerin jälkeen seppelien laskuvuorossa olivat: Puolustusvoimat, Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys, Kaatuneitten Omaisten Liitto, veteraanijärjestöt, Tammenlehvän Perinneliitto, vapaaehtoisetsijät, Lappeenrannan kaupunki, seurakunnat ja kansalaisjärjestöt.

Seppelepartiot veivät kaatuneitten muistopäivän erilliset seppeleet talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan sankarivainajien muistomerkille, Karjalasta tuotujen tuntemattomien sankarivainajien muistomerkille sekä Äiti Karjala -muistomerkille.

Muistotilaisuus Maasotakoululla

Kutsuvieraat siirtyivät Maasotakoulun ruokalaan, jossa vietettiin muistotilaisuus ruokailuineen.

Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen puheenjohtaja hallitusneuvos Pekka Pitkänen piti kiitospuheen.

Puheenjohtaja Pitkänen kiitti kaikkia hautajaisvalmisteluihin osallistuneita ja sen jälkeen toi esille tehdyn työn merkityksen: "Olemme näin talvisodan päättymisen 70. juhlavuotena jälleen kerran saaneet, niin kirkossa kuin sankarihaudalla, osoituksen siitä, että suomalaiset eivät ole unohtaneet aikanaan velvollisuutensa viimeiseen asti täyttäneitä sotilaitaan. Suurta tyydytystä tuntien katsomme tämän todistavan myös sitä, että valtiojohdon ylimmillä tasoilla arvostetaan sotavainajien muiston vaalimiseksi tehtävää työtä. Kuten niin monasti aikaisemminkin, täällä Lappeenrannassa on järjestelyistä kaupungin, kirkon ja sotilasviranomaisten yhteistoimin suoriuduttu jälleen erinomaisesti."

Puheenjohtaja Pitkänen mainitsi sotavainajien muiston vaalimistyöstä: "Entisen Neuvostoliiton alueelle ulottuvan suomalaisten sotavainajien muiston vaalimistyön perustana on yhteistyöstä toisen maailmansodan seurauksena Venäjällä kaatuneiden suomalaisten sotilaiden ja Suomessa kaatuneiden venäläisten sotilaiden muiston vaalimisessa vuonna 1992 Suomen ja Venäjän valtioiden kesken solmittu valtiosopimus. Muiston vaalimistyö on vuoden 1998 alusta alkaen ollut tuolloin perustetun Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen tehtävänä".

"Rajantakaisilta entisiltä taistelukentiltä löydettyjen ja sittemmin henkilöllisyydeltään tunnistettujen sotilaiden sankarihautajaiset kotiseurakunnissaan ja valtaosin täällä Lappeenrannassa järjestetyt tuntemattomiksi jääneiden sotilaiden valtakunnalliset sankarihautajaiset ovat näkyvä ja koskettava osa sitä työtä, jota sotavainajien muiston vaalimiseksi on tehty 1990-luvun alkuvuosista lähtien. Jo talvisodan aikana noudatettua tapaa seuraten Veljeä ei jätetä, vaan kentälle jääneet pyritään edelleen saattamaan kotimaan multiin".

Puheenjohtaja Pitkänen päätti muistotilaisuuspuheensa: "Hyvät kuulijat. Äskettäin Tampereella vietetyn kansallisen veteraanipäivän pääjuhlan tunnuksena olivat sanat Kuule tuhannet tarinat. Tänään sotatiensä lopullisesti päättänyt Simo Hanski, sen paremmin kuin hänen 39 tuntematonta kohtalotoveriaan eivät koskaan päässeet jälkipolville kertomaan omaa tarinaansa. Teemme ajatuksissamme kunniaa näille isänmaan puolesta kaikkensa antaneille miehille."

Tilaisuus päättyi lounaaseen ja Lappeenrannan seudun Veteraanikuoron esittämään lauluun, Veteraanin iltahuuto. Aurinkoinen pilvipouta suosi juhlaliputettua Lappeenrantaa. Tilaisuus oli mieliin painuva ja sykähdyttävä. Kansakunnan muisti elää sotavainajissamme. Uhrin ansiosta lippu liehuu.

Matti Hara

Ajankohtaista

Sotavainajien muiston
vaalimisyhdistys ry
Postiosoite Käyntiosoite Yhteydenotto
  Ratamestarinkatu 9 C
PL 600
00521 Helsinki
Kellosilta 4 C
00521 Helsinki 
Puh: (09) 684 24 515
Fax: (09) 278 1838
info@sotavainajat.net